Haiharan nukketeatteri perustettiin kartanon vanhaan kanalaan vuonna 1969 ja toimii siellä edelleen. Kesän näytelmän Hölmölän kylä on todettu naurattavan niin, että näyttelijöiltäkin meinaa mennä pasmat sekaisin.
Teksti ja kuvat: Eli Harju
– Ensi-illassa kysyttiin, että kauanko olen ollut tässä teatterissa mukana. Oli pakko vastata, että 40 vuotta, kertoo Haiharan nukketeatterin Terhi Viljanen.
Viljasesta tuli myös nukketeatterin vetäjä, kun sen perustaja Anneli Kuronen siirtyi syrjään vuonna 1999. Hän ohjaa, käsikirjoittaa ja kokoaa työryhmät esityksiä varten. Teatterissa on vuosittain yksi tai kaksi ensi-iltaa.
Kesäkuussa ensi-iltansa sai Hölmölän kylä, joka kertoo monelle tuttuja hölmöläisten toilailuja. Hölmöläiset rakentavat taloa, jatkavat peittoa sen toisesta päästä leikatulla palasella ja niin edespäin. Näytelmä sopii koko perheelle.
– Tästä on tullut paljon kyselyitä, kun tarina on niin monelle tuttu. Aikuisille suunnatuissa esityksissä käy yleensä vähemmän yleisöä.
Vaikka tarinat ovat tuttuja, Haiharan nukketeatterissa on tietenkin lisätty siihen myös omaa toteutustapaa. Hölmölän kylässä yhdistelläänkin nukketeatteriin myös varjoteatteria ja musiikkia. Musiikki soitetaan livenä jouhikolla, koska siitä lähtee monipuolisia ääniä ja se muutenkin sopii hyvin aiheen perinteisyyteen. Hölmöläissadut on tunnettu Suomessa jo pitkään, ja monessa muussakin maassa kerrotaan vastaavia tarinoita.
Sen sijaan nukkejen suunnittelussa on pyritty hieman kauemmas hölmöläiskuvastoon usein liitetyistä tuohivirsuista ja palttinapaidoista. Pahvista valmistetuilla hölmöläisnukeilla on yllään ennemminkin vintageaarteita.
– Ajattelin, että Hölmölän kylässä on käynyt joku kaupustelija, ja sitten asukkailla on ikään kuin entisiä hienoja juttuja. Ei ihan kaikista uusinta, mutta entisajan hienouksia. Se tuo tähän sellaista raikkautta.
Ensin kanala, sitten museo, nyt teatteri
Haiharan nukketeatterin juuret ovat Haiharan kartanossa asuneen Gunvor Ekroosin (1907–1982) kiinnostuksessa kulttuuriin. Ekroos, suuri taiteiden ystävä, keräili koristenukkeja ympäri maailman ja perusti remontoituun kanalaan kokoelmansa pohjalta nukkemuseon vuonna 1966.
– Mutta tämä jäi heti liian pieneksi, Viljanen kertoo.
Kun museo siirtyi muihin tiloihin, kanala jäi tyhjilleen. Ekroos pyysi Anneli Kurosta perustamaan sinne nukketeatterin. Kurosella ei ollut aloittaessaan erityisemmin teatterikokemusta, mutta hän opiskeli alaa ja kehitti taitojaan. Haiharan nukketeatterista tuli varsin pian alallaan arvostettu.
Terhi Viljanen on opiskellut nukketeatteria Turussa. Enää sitä ei voi opiskella Suomessa missään, eikä nukkemuseon kokoelmakaan ole nähtävillä: se on Vapriikin varastossa. Teatteri kuitenkin pyörii vuodesta toiseen. Koronan aikanakin se tuotti videoesityksen kotona katsottavaksi.
– Tästä teatterista on vuosien mittaan kehittynyt sellainen alan ammattilaisten ja harrastajien kohtaamispaikka, Viljanen sanoo.
– Se on ihanaa. Meillä on paljon vakiintunutta ja sitoutunutta väkeä mukana.
Entiseen kanalaan mahtuu kerrallaan noin 50 katsojaa. Nyt nukketeatteri pitää hieman taukoa, koska heinäkuussa yleisöä on turhaa houkutella sisätapahtumiin. Hölmölän kylän esitykset jatkuvat kuitenkin 1.8.2024 ja kohdeyleisö on jo todennut näytelmän hyväksi.
– Viime sunnuntain esityksessä oli joku noin kymmenvuotias poika, joka nauroi niin, että meinasi tippua penkiltä. Se nauru tuli oikein sydämen pohjasta, meilläkin meinasi jo mennä pasmat sekaisin!