Pauli Hanhiniemi. Kuva: Arto Jalonen
HENKILÖ | Kun on elänyt yli puolet elämästään Tampereella, voi kai kutsua kaupunkia kodikseen. Etelä-Pohjanmaan murre ei ole Pauli Hanhiniemeltä hävinnyt, se puskee puheesta läpi aika ajoin, mutta koti on jo pitkään ollut Tampereella. 60 vuotta vastikään täyttänyt Pauli Hanhiniemi valtaa juhlan kunniaksi Tavara-aseman kahden kokoonpanonsa kanssa. Lavalle nousevat Kolmas nainen ja Perunateatteri.
”Tampere on tavallaan mulle semmoinen aikuisiän keksintö.”
Marja Aaltio, teksti
Arto Jalonen, kuvat
Aurinkoinen syyspäivä omakotitalon keittiössä. Leluja lattialla, kahvia mukeissa pöydällä.
Pöydän ääressä istuu muusikko Pauli Hanhiniemi.Juttua riittää talon remontista, joka on vielä osittain kesken. Suunnitelmia on, mutta kun niitä omia töitäkin on ollut ihan riittämiin. Kesäkaudella oli nelisenkymmentä keikkaa ympäri Suomen ja samalla Hanhiniemi opettelee nyt, kuusikymppisenä, järjestämään itselleen myös vapaata.
Pauli Hanhiniemen kirja Paulin Kolmas nainen ilmestyi hänen 60-vuotispäivänään 24.10.2024.
Kirja kertoo Pauli Hanhiniemen lapsuudesta ja nuoruudesta sekä Kolmas Nainen -bändin alkutaipaleesta. Mukana on myös päiväkirjatekstiä viimeisen puolen vuoden ajalta. Tämä vuosi vei mukanaan kaksi bändikaveria ja hyvää ystävää. Toinen heistä, Timo Löyvä, on mukana vahvasti myös kirjan alkuosassa. Hanhiniemi koki, että hänen pitää kertoa miten heille kävi, vaikka kirjan varsinaiset tapahtumat päättyvät siihen, kun Tästä asti aikaa nostaa bändin oikeasti tunnetuksi.
Jo pari päivää ennen kirjan virallista julkaisupäivää iltapäivälehdistä toinen nosti otteita kirjasta otsikkoihinsa.
– Se, että Timo kuoli kirjoitusprosessin aikana, näkyy tietysti tuossa päiväkirjassa. Nyt se näkyy sitten jo Iltalehden sivuillakin, mutta minkä mä sille voin? Ei se ollut kuitenkaan tarkoitus, Hanhiniemi sanoo ja ääni hiljenee lauseen loppua kohti.
Löyvä soitti Kolmannessa naisessa alusta asti. Hän oli välillä pois, mutta palasi kokoonpanoon myöhemmin. Mutta ennen kaikkea Timo Löyvä oli Pauli Hanhiniemelle rakas ystävä, kuten oli myös tammikuussa menehtynyt Juppo Paavola. Paavola soitti niin Perunateatterissa, Hehkumossa kuin Retkueessa.
Tahmela ja Telakka
Pauli Hanhiniemi muutti Tampereelle reilut 30 vuotta sitten silloisen elämänkumppaninsa perässä. Puoliso aloitti opinnot kaupungissa. Hanhiniemi oli lähtenyt Alavudelta 17-vuotiaana ja kiertänyt Seinäjoen, Kuopion, Vantaan ja Helsingin kautta ennen asettumistaan Tampereelle.
– Meille tuli aika lailla heti selväksi, että me jäämme Tampereelle. Ei meillä ollut tarkoitus lähteä enää täältä mihinkään. Sillä asenteella tultiin, että tänne jäädään.
Kitara ja mies työhuoneen ovella. Keikkalähtöjä oli kuluneella kesäkaudella nelisenkymmentä. Vähän liikaakin ehkä. Kuva: Arto Jalonen
Koti löytyi Tahmelasta, Suuruspäänkadulta. Pauli Hanhiniemi sai vinkin tyhjillään olevasta vanhasta talosta, omistajakin löytyi ja kaupat tehtiin. Vanha omakotitalo tarvitsi perusteellisen remontin.
– Oikeastaan talon remontoiminen ja joka paikassa asioiminen tietyllä lailla juurrutti meikäläistä tai kotoutti Tampereelle. Piti pyöriä siellä täällä etsimässä yhteistyötä ja etsimässä tarvikkeita ja tommoista, Hanhiniemi muistelee.
Samalla Hanhiemi seurasi Telakan teatterin ja ravintolan rakentumista. Telakan perustajajoukoissa mukana ollut Tanjalotta Räikkä ja Markku Mäkiranta olivat Hanhiniemelle ennestään tuttuja Seinäjoen ajoilta. He olivat olleet Rockooppera Ramin pääosissa Seinäjoen kaupunginteatterissa 1980-luvulla.
– Telakka on ollut isossa roolissa siinä, että olen ruvennut tuntemaan oloni täällä kotoisaksi.
Suuruspäänkadun talo oli pitkään tukikohta, vaikka varsinkin 1990-luvulla Hanhiniemi ehti olla kotona aika vähän. Kolmas Nainen oli silloin aika kiireinen bändi. Hanhiniemi ehti käydä Tampereella, mutta kiertueet olivat pitkiä. Tampereelle asettuminen kesti, oikeastaan lopullisesti Tampereesta ja Tahmelasta tuli koti lasten syntymän myötä.
Tampereen kaupunginosista rakkaimpia ovat yhä Tahmela ja Pispala, vaikka ei nykyinen työhuoneen seutu Hyhkyssäkään huono ole. Remontoidun rintamiestalon (sen saman, jossa haastattelua tehdään) työhuoneessa Hanhiniemi on viimeistellyt tuoreinta kirjaansa – kesän lukuisten keikkojen välissä.
– Tahmela on kaikkein kotoisin alue, missä olen Tampereella pyörinyt. Se on ihana paikka. Sen tekee totta kai luonto ja ihmiset. Väittäisin, että luonto vaikuttaa ihmisiin jollakin lailla.
Totta kai Tahmela-rakkauteen vaikuttaa myös se, että siellä Pauli Hanhiniemi on saanut elää mahtavaa elämänvaihetta nyt jo aikuisten lasten ollessa pieniä.
Tällä hetkellä koti on Kalevassa, mutta Hyhkyn talo saattaa olla myös eläkepäivien koti. Tai sitten se menee myyntiin, ja Hanhiniemi hankkii jonkun pienen luukun Tahmelasta, koska Tahmela on kuitenkin se läheisin – koti.
Alavudella ei ole enää kotia, jonne voisi mennä, ei keittiönpöytää, jonka ääressä voisi jutella äidin kanssa. Äiti kuoli talvella.
Keikkapaikat
Yhtä ainoaa parasta keikkapaikkaa on Hanhiniemen mukaan vaikea valita. Telakka tietenkin, historiansa puolesta. Siellä hän myös soittanut, eri kokoonpanoissa.
Kolmas Nainen soitti syksyllä Pakkahuoneella yhteisen keikan Per Güntin ja Keban kanssa. Vuoden 1984 Rockin SM-kisojen kärkikolmikko palasi yhteen ja Pakkahuone oli täynnä.
– Se oli yksi lämpimimpiä Tampereen keikkoja mitä olen saanut soittaa Kolmannen Naisen kanssa.
Hyvän keikkapaikan määritelmä vaihtuu vähän sen mukaan, millainen kokoonpano soittaa. Pauli Hanhiniemellä on myös duo M.A.D. (Melko Akustinen Duo) kontrabasisti Ville Rauhalan kanssa. Duon soitanta kuulostaa erilaiselta kuin vaikkapa rokkikokoonpano Kolmannen Naisen.
Duolle paras paikka on TTT-Klubi.
– Se on kaikissa mittakaavoissa ihan parhaita paikkoja, missä voi keikan tommoinen kopla vetäistä. Se lavahan on oikeasti tehty stand up -koomikkoja varten. Riku Suokas aikoinaan kävi katselemassa vähän mallia Lontoosta asti ja toi sellaisen ajattelutavan siihen. Se toimii tuommoiselle pikkuduolle ihan mahtavasti. Me ollaan Villen kanssa soitettu siellä muutama ihan ratkiriemukas keikka, Hanhiniemi muistelee.
Samassa hänelle tulee mieleen, että onhan Komediateatterinkin lava ihan mahtava paikka soittaa Entä sitten Yo-talo? Ei pidä unohtaa Yo-taloa.
– Yo-talolta jäi mieleen yksi Perunateatterin keikka. Se oli sitä aikaa, kun tehtiin Virgoa. Sen yhteydessä meillä oli siellä yksi ilta. Täytyy sanoa, että se oli varmaan yksi Perunateatterin parhaista keikoista.
Pauli Hanhiniemen 60-vuotisjuhlakeikka vedetään Tavara-asemalla 8. marraskuuta. Mukana keikalla ovat Kolmas Nainen ja Perunateatteri -kokoonpanot. Tavara-asemalla Hanhiniemi on ollut vain yksityiskeikalla, ja silloinkin jo tilan luonne tuli tutuksi, mutta marraskuussa sen sitten näkee, millainen tunnelma Tavara-asemalla lopulta syntyy, kun sali on täynnä.
– Ihmisethän sen keikan tekee totta kai, mutta siellä on edellytykset onnistua tosi hyvin. Tampereella on paljon hyviä keikkapaikkoja. Ja kuule olen minä Nokia Arenankin lavalla ollut, että en sitäkään silleen mitenkään ihan paskana paikkana pidä.
Jatkossa Pauli Hanhiemi haluaa oppia sanomaan ei. Kaksi pientä lasta tarvitsevat hekin isänsä aikaa. Kuva: Arto Jalonen
Tamperelaisuus
Tampere tuli Hanhiniemen elämään vasta sen myötä, kun hän itse lähti liikkeelle. Alavudelta ei käyty Tampereella. Kun lähdettiin isompiin ympyröihin, mentiin Seinäjoelle. Hanhiniemen sanoin valtatie 66 oli tuohon aikaan 1970–1980-luvuilla sellainen kinttupolku, että sitä pitkin ei tehnyt mieli Tampereelle ajella.
– Tampere on tavallaan mulle semmoinen aikuisiän keksintö.
Tamperelaisuus näyttäytyy Hanhiniemelle parhaimmillaan Rauhaniemen kansankylpylässä. Sinne hän on vienyt vieraitaankin, myös ulkomaisia.
Rauhaniemen meininki, kuten hän sitä kutsuu, on hienoa. Tosin edellisestä käyntikerrasta on aikaa. Nykyään hän käy kahden nuorimman poikansa kanssa uimahallissa. Mikä sekin on hienoa.
Mutta Rauhaniemen saunan lauteilla oli hienoa kuunnella myötäsukaista jutustelua ihmisten kesken. Siellä leijui hyvä henki.
Noloa tai moitittavaa ei Pauli Hanhiniemi hirveästi löydä kotikaupungistaan. Hämeenkadun sulkeminen hämmentää edelleen, vaikka nykyinen Hämeenkatu onkin ihan hieno sellaisenaan kuin se nyt on. Mutta kapean kannaksen ruuhkat eivät ainakaan ole helpottaneet. Autolla liikkuessaan Hanhiniemi on oppinut nopeimmat reitit lännestä itään, sillä lapsista nuorin asuu äitinsä kanssa toisella puolella kaupunkia.
Nokia Arenan ympärille rakennetun kompleksin toiminnallisuudestakaan hän ei ole ihan varma. Haluavatkohan asukkaat oikeasti asua siellä? Katsoen toisen talon seinää?
Muutokset ovat tietenkin väistämättömiä.
– Vaikkapa nyt Tahmela, kuinka paljon se on muuttunut kolmenkymmenen vuoden aikana, ja Pispala, nämä mulle rakkaimmat alueet. On tullut selattua kiinnostuneena kaikkia vanhoja valokuvia Tampereesta, ja niistä näkee muutoksen. Jos ajattelee vaikkapa Ratinan aluetta, siis ihan sitä, missä stadion on, millainen se on joskus ollut. Kun ajattelee asiaa kaiken tämän kautta, niin muutos on tullut aika lailla hissukseen.
Tampere ja etenkin Hyhkynlahden ympäristö on tullut vuosien varrella rakkaaksi. Kaikki ihmiset, joita hän on siellä tavannut – toiset ovat asuneet naapureina pitkään, toisiin hän on törmännyt ohimennen. Heidän tarinansa ovat avanneet alueen tai oman kotitalon historiaa, mutta myös auttaneet ymmärtämään yhteiskuntaa.
– Kaikki tuttavuudet, heidän kertomansa tarinat ja anekdootit selkiyttävät ajattelua, pohtii Hanhiniemi.
Pauli Hanhiniemi Hyhkynkadun ja Savenvajankadun kulmassa. Kuva: Arto Jalonen
Vielä muistuu yksi anekdootti ja hieno sattuma mieleen.
Pauli Hanhiniemen isällä oli tapana herätellä poikaansa Lauri Viidan runon säkein.
– ”Kansalaiset! Silmät tässä surkastuvat, pimeässä, niin kuin tähden laiskuutemme kuihtuivat jo lentimemme! Hävetä me raukat saamme.” Sitten isä kiskoi peitot unisten pienokaistensa päältä, Pauli Hanhiniemi muistelee.
Pispalassa astellessaan hän tajusi, että nuo säkeet kirjoittanut mies oli astellut samoja katuja.
Kuvattavaksi Pauli Hanhiniemi haluaa asettua Hyhkyssä kadunkulmaan, josta hänen mielestään aukeaa kylän paras näkymä – omakotitaloja, ja kadun päässä yksi seudun edelleen pystyssä olevista vanhimmista taloista. Johon siihenkin muuten liittyy Viidan runo läskiämpäriä kantavasta naisesta. Hän asui siinä talossa.
Lopulta aina on kyse ihmisistä. Ihmiset tekevät meille rakkaista paikoista sellaisia kuin ne ovat.
