Vapriikin Pelimuseossa esillä olevan näyttelyn peleillä on vankka fanikunta, joka voi käyttää yhteen peliin kymmeniä tunteja. Tärkeintä ei ole kilpaileminen tai oikeiden näppäinyhdistelmien osaaminen, vaan hahmot.
Teksti ja kuvat: Eli Harju
– Kun ajattelemme pelejä, ajattelemme usein kilpailullisia ja tunnettuja pelejä, kuten Fortniteä ja FIFAa. Halusin näyttää jotain, mitä ei välttämättä tule ensimmäisenä ajatelleeksi, sanoo Japanilaiset romanssipelit -näyttelyn kuraattori, Tampereen yliopiston tutkija ja luennoitsija Joleen Blom.
Blom on yksi harvoista japanilaisten pelien tutkijoista Euroopassa. Hän ehdotti Vapriikissa Pelimuseossa olevaa romanssipelien näyttelyä museon tutkija Niklas Nylundille itse.
Näyttely on jaettu kolmeen osaan: yksi käsittelee naisille suunnattuja otome-pelejä, toinen miehille tehtyjä bishoujo-pelejä ja kolmas japanilaisten romanssipelien kansainvälistä vaikutusta. Suurin osa näyttelyn peleistä on Blomin itse hankkimia.
Juuret animessa ja mangassa
Japanilaisten romanssipelien juuret ovat animessa ja mangassa. Niissä on usein visual novel-tyylinen kerronta ja ne ovat pelimekaniikaltaan varsin yksinkertaisia. Pelaamiseen saattaa tarvita vain paria nappia. Suurin osa tapahtumista esitetään tekstimuodossa.
Pelit voivat sijoittua erilaisiin alkuasetelmiin ja maailmoihin, mutta juoni keskittyy deittailuun ja hahmojen kiintymyksen tavoitteluun. Pelaajan valinnat vaikuttavat siihen, kuinka tarina etenee ja päättyy. Pelin käsikirjoitus usein tarjoaa treffailtavaksi jotakin päähahmoista, mutta myös romanssia vähemmän keskeisten hahmojen kanssa voi tavoitella.
Kilpailemisen ja voittamisen sijaan tärkeitä ovatkin tarina ja erityisesti hahmot.
– Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että erityisesti otome-pelejä pelaavat naiset voivat pelata pelin läpi moneen kertaan. Heillä on yksi tai kaksi lempihahmoa, mutta he pelaavat läpi kaikki mahdolliset reitit, jotta saavat kokea lempihahmonsa eri näkökulmista.
Kutkuttavuus maksaa
Blom on erikoistunut pelien tutkimiseen osana laajempia mediaympäristöjä. Hänen tämänhetkinen tutkimuksensa käsittelee sitä, miten romanssipelejä rahoitetaan eli monetisoidaan juuri hahmojen kautta.
– Monet näistä peleistä, varsinkin otome-genressä, ovat tällä hetkellä pelattavissa älypuhelimella. Jos niissä haluaa intiimin tai seksuaalisen kohtauksen, se maksaa. Itse tarinan pelaaminen voi olla ilmaista, mutta kutkuttavimmista kohdista pitää maksaa erikseen.
Romanssipelin pelaaminen kertaalleen läpi voi kestää todella kauan, ja kaikkien tarinaversioiden kokeminen tietysti vielä kauemmin.
– Pelkästään tarinan yhden version pelaaminen läpi voi kestää kymmenestä neljäänkymmeneen tuntia. Jos haluaisi pelata vaikka viiden hahmon pelistä läpi kaikki mahdolliset tarinat, tavoitella kaikkia hahmoja vuorollaan ja kokea sekä hyvät että huonot loput, se kestää helposti vähintään sen 40 tuntia.
Pelejä sitoutuneille
Japanilaiset romanssipelit ovat siis todellakin sitoutuneiden pelaajien juttu. Niillä onkin kotimaassaan iso pelaajakunta, vaikka ne ovat länsimaissa melko tuntemattomia. Myös fanitus kohdistuu usein koko pelin sijasta johonkin tiettyyn hahmoon siinä.
– Peleissä halutaan vahvistaa sitä tunnesidettä, joka hahmoihin syntyy. Hahmoista tehdään myös kaikki mahdolliset oheistuotteet. Jokaisesta saattaa olla figuriini, avaimenperä, keräilykortti ja niin edespäin.
– Nykyään niiden ostaminen on myös satunnaistettu: et osta suoraan vaikkapa avaimenperää lempihahmostasi, vaan suljetun pakkauksen, jossa on joku pelin hahmoista avaimenperänä. Mahdollisuus saada oikea voi olla yksi kuudesta.
Vaikka romanssipelejä ei tunnetakaan meillä päin, niillä on vaikutuksensa myös länsimaiden pelikulttuuriin ja toisin päin. Kolmannesta kansainvälisestä osasta löytyy yllättäen hyvinkin tuttuja länsimaalaisia pelejä, kuten The Sims.
– En varsinaisesti sanoisi, että nämä pelit ovat vaikuttaneet juuri Simsiin, mutta ihmissuhdeteemat eivät kuulu ainoastaan romanssipeleihin. Esimerkiksi Baldur’s Gate 3:ssa oli erittäin paljon romanssipelien piirteitä.
