Teksti: Eli Harju
Kuvat: Mikko Vattulainen
Jesse Markin ei vaihtaisi vuosiaan Tampereella mihinkään, vaikka glamour olikin niistä kaukana. Nykyään kaupungissa vieraillessa hänen aikansa kuluu puistoissa ja kasvisravintoloissa.
Mikä on parasta Tampereella? Jesse Markin tietää sen hetkeäkään miettimättä: Tampereella on parhaat tarinankertojat!
– Oon aina makeillut sitä! Itse juttu ei välttämättä ole mitenkään kummoinen, mutta se toimitetaan niin värikkäästi, että se tulee suoraan sydämeen. Olen keikkaillut ympäri Suomea ja ympäri Eurooppaa, mutta Tampereelle lähtiessä on aina mukava miettiä, että minkähän tarinan nyt kuulen.
Jesse asui Tampereella opiskellessaan graafista suunnittelua, eikä hänenkään tarinoitaan kaupungista voi värittömiksi väittää. Tampereella hän esimerkiksi perusti Simo Tuomisen kanssa ensimmäisen yhtyeensä The Megaphone Staten.
Tähän tarinaan liittyy olennaisesti Hervanta opiskelija-asuntoineen. Viljakkalasta Tampereelle muuttanut Jesse ja Viialasta tänne tullut Simo nimittäin tapasivat, koska sattuivat asumaan saman opiskelijatalon eri kerroksissa.
– Räppäsin siellä kotona hyvin aktiivisesti, ja Simo kuuli sen putkia pitkin. Hän tiedusteli samaa koulua käyvältä serkultaan, että tiäksää kuka täälä räppää. Se serkku osasi osoittaa Simolle, että se on toi jätkä. Sieltä se lähti, Hervannasta!
Intohimoa Bar Passionissa: tamperelainen atmosfääri
Jessen elämä Tampereella alkoikin pyöriä musiikin ympärillä. Se ei kuitenkaan ollut varsinaisesti hohdokasta aikaa. Kaikki raha, mitä tuli, kului musiikkiin, koska hän oli päättänyt tulla siinä hyväksi. Pari päivääkin saattoi mennä paastoten, kun rahaa ruokaan ei ollut.
– Jälkeenpäin on helppo katsoa sitä omistautumista hyvänä juttuna, mutta kun ei oo vielä mitään onnistumisia, se on vähän jännä paikka hypätä tyhjyyteen. Välillä se kannattaa, välillä kannattaa tehdä varasuunnitelmia – joita mää en kyllä ikinä tehnyt.
Baareissa ei siinä opiskeluelämässä juuri tullut notkuttua. Sitä paitsi Jesse kuulee vain toisella korvallaan ja baarien meteli haittaa keskustelemista. Yökerhojen sijaan hän viettikin toisinaan aikaa Bar Passionin terassilla suunnittelemassa seuraavia musiikkikuvioita.
Graafisen suunnittelun opintonsa Jesse hoiti kunnialla, vaikka sydän sykkikin musiikille.
– Pidin koulua sellaisena asiana, josta ei tingitä. Kerran teimme musiikkia johonkin aamuseitsemään, ja olin nukahtanut Simon sohvalle. Sitten heräsin siitä, että ei saakeli, kouluun pitää mennä, siellä pelataan tänään koripalloa! Lähdin sitten juoksemaan, että kerkeän pelaamaan. Ehkä joskus olisi voinut luistaakin, mutta mä aina vaan menin kouluun.
Tarinankertojat ovat siis Jesselle Tampereella parasta, ja toiseksi parasta on kodikas atmosfääri. Tampereella hän tuntee kuuluvansa joukkoon enemmän kuin esimerkiksi Helsingissä, missä nykyään asuu.
– Ihan sama, onko Espanjassa vai Viljakkalassa vai Tampereella, jos atmosfääri on kunnossa. Tampereella siinä on ehdottomasti jotain kotoisaa. Helsingissäkin ihonväri ja puhetapa hyppää ihmisille heti esiin, että mistä toi tyyppi on, mutta kun menee Tampereelle, on vähän niin kuin yksi muiden joukossa. Siellä on samaa porukkaa.
Puistoja ja burgereita: käänteentekevää ruokakulttuuria
Jesse vierailee edelleen Tampereella melko tasaiseen tahtiin esiintymässä ja tapaamassa ihmisiä. Tampereesta on tullut paikka, jossa hän tapaa niitäkin kavereita, jotka ovat muuttaneet jo pois. Ja joka kulmalla on muistoja.
Ihan sama, onko Espanjassa vai Viljakkalassa vai Tampereella, jos atmosfääri on kunnossa. Tampereella siinä on ehdottomasti jotain kotoisaa.
– Kun kävelen vaikka Passionin ohi Klubille keikalle, aina muistelen siinä vanhoja. Että saakeli, tuolla oli tämmöset meiningit ja hyvää musaakin soitettiin. Kun katsoo vähän etäämmältä, ne asiat tuntuvat lämpimämmiltä. Silloin kun syö spagettia ketsupilla ja odottaa, että asioita tapahtuu, ei se välttämättä ole niin luksusta. Mutta kun jälkeenpäin mietin, millaisia ihmissuhteita ja kokemuksia tuli, en vaihtaisi mihinkään. Se oli merkittävä aika mun elämässä.
Baareissa tai kahviloissa ei tule vieläkään käytyä, mutta puistot ovat tulleet tutuiksi. Yleensä hän nimittäin viettää ystäviensä kanssa aikaa ulkosalla, esimerkiksi Hämeenpuistossa tai Pyynikin alueen rannoilla.
– Se on enemmän pelkkää yhdessäoloa kuin että mennään jonnekin ja juodaan kahvit. En mä edes juo kahvia. Silloinkin kun oli Festivaali-festivaali niin heitin keikan ja lähdettiin vaan yhdessä tyyppien kanssa kävelemään pitkin kaupunkia. Tehtiin niinkin glamoureja asioita, että mentiin bussipysäkille istuu ja vaan puhuttiin!
Joskus nuorena rahavarojen salliessa Jesse ja Simo harrastivat myös mahdollisimman isojen ruokien syömistä ravintolassa.
– Simo aina etsi tällaisia mättöpaikkoja ja testattiin, pystytäänkö vetää. Joku kerta oli American Dinerissa hirveen kokoinen burgeri ja sitä sitten yritettiin syödä.
Kolmanneksi parasta Tampereella onkin Jessen mielestä ruokakulttuuri. Vanhat kaverukset tapaavat edelleen aktiivisesti, ja Simo vie Jesseä erilaisiin ruokapaikkoihin. Nykyään ne ovat yleensä kasvisravintoloita, koska Simosta on tullut kasvissyöjä.
– Ruokakulttuuri on Tampereella mun mielestä hyvä ja kehittynyt. Se on aika hyvä setti.
Jesse söi myös ensimmäisen kunnollisen kasvisruokansa aikoinaan Tampereella. Siihen aikaan kunnollista kasvisruokaa ei vielä ollut kovin paljoa saatavilla, ja hän kuten moni muukin tuolloin ajatteli, että kasvisruoka on pelkkää salaattia. Yksi kotimatka Tampereen Blockfesteiltä kuitenkin muutti sen.
– Oltiin lähdössä Blockfestin vieton jälkeen siltaa yli koteihin ja yöpaikkoihin, ja Esa (Nikkilä) tuli vastaan ja oli ostanut meille hampurilaiset. Ei sanonut mitään muuta kuin että tosson hampurilaiset. Rupesin vetämään sitä, ja Esa kysyi, että eiks oo hyvää. Sanoin, että ihan saakelin hyvää, mitä tää on? Ja Esa sanoi, että se on kasvispurilainen! Mää siihen, et ei oo!
Eräässä tapahtumassa Tampereella Jesse on tosin syönyt myös huonoimman kasvisruokansa koskaan. Siinä oli ruisleipien välissä pätkä marinoimatonta tofua ja ketsuppia.
– Se oli ihan kuin pesusieni. Oli huonoin tofumäjäys, minkä oon saanut. Näytti siltä, että olisin voinut suihkuun lähteä sen tofun kanssa.
Alastomana G Livelabissa: tamperelainen musakulttuuri
Ruokakulttuurin lisäksi myös musiikkikulttuuri on Jessen mielestä Tampereella hieno ja omanlaisensa. Ihmiset musiikkimakuun katsomatta ovat aktiivisia keikoilla kävijöitä ja tulevat aina juttelemaan.
– Jos mää olen tulossa Tampereelle, voin luottaa, että sinne tullaan katsomaan ja fiilistelemään ja morjestelemaan.
Tampereella opiskeluaikoinaan Jesse hyppäsi myös ensimmäistä kertaa mikkiin yleisön edessä. Hän ei ollut suunnitellut koko asiaa mitenkään. Green Grass –baarissa, jota ei enää ole olemassa, oli kuitenkin open mic –ilta, ja Simo onnistui huijaamaan Jessen paikalle.
”En rehellisesti sanoen ollut halunnutkaan esiintyä ihmisten edessä.
Oli vaan kiva tehdä musaa.”
– En rehellisesti sanoen ollut halunnutkaan esiintyä ihmisten edessä. Oli vaan kiva tehdä musaa. Simo sanoi, että saat kaljan, jos menet heittää räpit tuohon. Olin ihan peeaa tietenkin ja ajattelin, että kyllähän kalja maistuis.
Ensimmäinen esiintyminen kaljapalkalla upposi yleisöön niin hyvin, että dj pyysi Jessen lavalle vielä uudelleen, ja siitä sukeutui ensimmäinen keikka. Silloin esiintymiskärpänen puri kunnolla.
– Jäin jotenkin koukkuun siihen hommaan ja tässä sitä ollaan. Innostuminen musiikkiin lähti muualta, mutta esiintyminen lähti sieltä.
Nykyään Tampereen paras keikkapaikka on Jesselle G Livelab. Siellä on mukavan intiimi tunnelma.
– Totta kai isot keikat ja festivaalit ovat aina hienoja, mutta jos yleisössä on joku 10 000 ihmistä, niin en erota oikein ketään kenestäkään. G Livelabissa kaikki istuvat siinä edessä ja voi kertoa ne asiat suoraan ihmisille ja nähdä, miten ne vaikuttavat. Se jotenkin jännittääkin enemmän. Siinä tilanteessa on joku alastomuus.
Kerran G Livelabissa tuli iäkkäämpi pariskunta juttelemaan, he olivat ajaneet paikalle katsomaan meikäläistä. Se oli hauska kohtaaminen. He kertoivat, miten ovat yhdessä fiilistelleet ja tanssivat Jerichoa kesäöinä. Aikamoista!
G Livelabissa ovat tunnelman lisäksi Jessen mukaan myös puitteet kunnossa. Äänentoisto ja tarjoilu pelaavat, ja bäkkäri on hieno.
– Kun menin sinne ekan kerran, ajattelin, että porukka on pistänyt rahaa haisee! Kaikki on ihan viimeisen päälle.
G Livelabissa on tapana ottaa esiintyjästä polaroid-kuva ennen keikkaa ja lisätä se seinälle. Siellä Jesse pääsee ihmettelemään itsessään vuosien mittaan tapahtunutta muutosta.
– Kun ekan kerran tulin sinne, en ollut edes ajanut partaa. Ihan kaaoksessa vaan tulin vetämään keikan. Pikkuhiljaa olen alkanut kiinnittää asioihin huomiota ja laitteisto on parantunut ja kaikenlaista. On hassua katsoa sitä transitiota.
Blockfesteillä Jesse on käynyt jo silloin, kun tapahtuman nimi oli vielä Turnin’ Fest. Ne tarinat ovat kuitenkin niin villejä, ettei niitä voi kertoa tässä.
– Sanotaan että oli hauskaa! Ne ovat olleet hyvät kinkerit aina, kun olen käynyt. Se tapahtuma vetää tänä päivänä paljon ihmisiä myös räppigenren ulkopuolelta. Onhan siellä ollut paljon koko kansan sankareitakin esiintymässä, jotka vetävät yleisöä ihan raksaäijistä kirjastotyöntekijöihin.
Tarina, joka päättyy Senssiin
Jessen viides lempiasia Tampereella on jo kauan sitten lopettanut ravintola Senssi. Siihen nimittäin liittyy hieman traaginenkin tarina.
– Sitä purkaneet tai rempanneet tyypit ovat varmaan löytäneet mun pitkät kalsarit sieltä vessanpöntön takaa. Mää joskus menin kavereiden kanssa talvisäällä sinne. Oon ihan hirveä vilukissa, niin pistin pitkät kalsarit päälle, ja kun pääsin sisälle, oli ihan saakelin kuuma. Aattelin, että emmää näitä pitkiä kalsareita tarvii. Menin vessaan ja otin ne pois ja pistin sinne pöntön taakse piiloon, että ehkä haen myöhemmin.
Tietenkään kalsareita ei tullut enää haettua. Se oli jokseenkin harmillista, koska Jesse oli saanut ne naapuriltaan, vanhalta sotaveteraanilta.
– Jos Senssi ois vieläkin, lähtisin kattomaan, et onkohan ne vieläkin siellä! Sinänsä harmitti, koska ne oli kulkenu pitkän matkan ne kalsarit, mut se päättyi kuitenkin Senssiin. Rest in peace, kalsarit! Toivottavasti vielä kohdataan.
Rest in peace, kalsarit! Toivottavasti vielä kohdataan.
