Teksti: Eli Harju
Kuvat: Mikko Vattulainen
Palkittu kirjailija J. P. Laitinen on löytänyt kotiin Pispalassa. Samalla hän on hieman vahingossa löytänyt itsestään laulaja-lauluntekijän.
Kun kirjailija J. P. Laitinen kohtasi muutama vuosi sitten syviä sydänsuruja, ne purkautuivat uudella tavalla. Ensimmäistä kertaa elämässään hän alkoi kirjoittaa lauluja.
– Niin se joskus menee, että tuska synnyttää taidetta. Se kävi vähän itsestään. Oon soittanut aina, mutta lauluja en ole kirjoittanut koskaan aikaisemmin.
Siitä käynnistyi välillä yrityksen ja erehdyksen, välillä vaivattoman flow-tilan kautta kulkenut oppimatka, jonka tuloksena J. P:n ensimmäinen oma albumi Rakkauden kappaleita julkaistaan 31.5. Virallinen julkistuskeikka on Annikki Off –festivaalin avajaisissa Laternassa 5.6.
Levyn synnyssä on J. P:lle itselleenkin jotain arvoituksellista. Miksi kaksi tietokirjaa ja yhden romaanin julkaisseen ammattikirjailijan surusta tulikin musiikkia eikä kirjallisuutta?
– Vaikee sanoa, siinä on aika paljon mystiikkaa mukana! Mutta sehän tiedetään, että musiikilla on hoitavia vaikutuksia ja musiikki parantaa. Ja lauluissa on tietysti sanat, joten se ehkä purkautui sillä tavalla sekä tekstiksi että melodioiksi.
Matkaa biisien synnystä levyn julkaisua kohti ei kuitenkaan tarvinnut taittaa yksin, koska J. P. sai levyn teossa tukea ystäviltään. Muusikko Samuli Putro ryhtyi yhdeksi mentoriksi. J. P. ja Samuli ovat molemmat kotoisin Raahesta ja olleet kavereita jo pitkään.
– Hän esimerkiksi kommentoi suoraan lauluntekstejä ja sanoi muun muassa muutamasta biisistä, että tässön vähän liikaa toistoa. Että tämä on nyt vähän laiskaa kirjoittamista. Tietenkin kapinoin ensin, mutta oli pakko myöntää, että teksti parani toistoa vähentämällä.
Toinen tärkeä hahmo levyn synnyssä oli tuottaja Riku Mattila, joka myös kommentoi kappaleiden demoja.
– Näiltä herroilta olen saanut todella paljon apua tässä hommassa.
Portaita pitkin taivaaseen
Raahessa syntynyt J. P. asui pitkään Tampereen keskustassa, mutta on nyt löytänyt paikkansa Pispalasta. Hänen odotuksensa muutolle olivat korkealla jo etukäteen, mutta silti Pispala yllätti myönteisesti.
– Tunnen itseni hyvin tervetulleeksi. Ihmiset ovat pyytäneet esiintymään eri paikkoihin, ja Pispalan kuuluisa yhteisöllisyys kyllä näkyy. Ja tietenkin täällä on pitkät kirjailijoiden ja muusikoiden perinteet, tämä on tietyllä tapaa taiteilijakaupunginosa.
Uudesta kodista syntyi esikoislevylle myös biisi, Pispala Blues, jota J. P. kuvailee kevyeksi ralliksi.
– Siinä päähenkilö vaeltaa ylös alas Pispalan portaita ja yrittää löytää kotiin. Hän menee välillä liian alas ja joutuu helvettiin, välillä liian ylös ja päätyy taivaaseen, mut ei halua kumpaankaan, vaan kotiin. Mä itse löysin kodin Pispalasta, ja toistaiseksi olen löytänyt kotiin joka ilta.
Vaikka ensimmäinen oma levy vaatikin paljon opettelemista, osa prosessista sujui aivan kuin omalla virtauksellaan, hauskojen sattumien ja kohtaamisten kautta. Niissäkin Pispalalla oli osuutensa.
– Ajattelin, että haluaisin levyn ensimmäiselle biisille Ja kaikkialla tanssii hiljaisuus vetopasunistin, mutta en tuntenut ketään pasunistia. Sit menin tuohon Pethausiin, joka on ihan naapurissa, ja kuulin, kun joku viereisessä pöydässä puhui “trombonesta”. Olin että hetkinen, onkse vetopasuuna suomeksi? Onhan se, mennäänpäs esittäytymään! Ja sieltähän löytyi Markus Larjomaa, ammattilainen vetopasunisti. Soitin saman tien hänelle demon siitä biisistä ja kysyin, että kiinnostaisko. Markus kiinnostui ja soittaa loppujen lopuksi kolmessa biisissä.
Markuksen lisäksi levyllä soittaa kontrabassoa ja viulua Mirva Ormin, klarinettia Henri Haapakoski, ja kitaraa Julius Alamäki, joka on yhdessä Mitja Virikon kanssa tuottanut levyn.
J.P. itse soittaa levyllä nylonkielistä kitaraa ja laulaa. Hän on ollut koko ikänsä rumpali ja perkussionisti, ja soittaa edelleen perkussioita Maajo-nimisessä yhtyeessä. Uudella levyllä ei kuitenkaan ole lyömäsoittimen iskua.
– Ehkä johonkin vähän kokeilin jotain pientä kellopelijuttua, mut sit sekin jäi pois. Se on kivaa vaihtelua. Seuraavaksi haluan vaihtaa kitaran pianoon ihan kokonaisvaltaisesti, että säveltäisin ja säestäisin itseäni pianolla.
Pispalan Leonard Cohen
Rakkauden kappaleita on tummasävyistä, minimalistista musiikkia, jonka pääosassa ovat laulujen tekstit. Monet kappaleet ovat kirjoittajalleen henkilökohtaisia, mutta mukana on isoja ajankohtaisia teemoja, kuten sota.
Levyä tehdessä J. P:lle löytyi myös kunniakas lisänimi: Pispalan Leonard Cohen.
– Eräs levy teossa mukana ollut totesi, että olen Suomen Leonard Cohen. En valitettavasti voi paljastaa kuka se oli, siihen ei oo lupaa. Sanoin hänelle, että no, ehkä ainakin Pispalan. Sillä tavoin syntyi tämä hieno arvonimi, jonka tietysti otan kiitoksin vastaan!
Cohen aloitti kirjailijana, mutta nousi maailmanmaineeseen laulaja-lauluntekijänä. Vaikka myös J. P:n ajatuksissa siintää jo seuraava levy, kirjallisuus ei ole jäämässä mihinkään. Kun levyn julkaisuun liittyvät keikat on tehty, hän keskittyy nimittäin toisen romaaninsa kirjoittamiseen.
Romaani, työnimeltään Taivaan lahja, ilmestyy tammikuussa ja siinä on isossa roolissa ekokriisi, jota myös hänen tietokirjansa käsittelevät. Ensimmäiseenkin romaaniin ekologiset aiheet yrittivät tulla mukaan, mutta vasta nyt on niiden vuoro.
– Kesä on kirjoitusaikaa. Kirjoitan kotona, kirjastoissa, kahviloissa, mielelläni vaihdan paikkaa. Kotona on sellainen iso vanha kirjoituspöytä, jonka ääressä viihdyn oikein hyvin, ja Metso-kirjasto on tärkee. Varmaan puolet edellisestä romaanista syntyi Metson hiljaisissa tiloissa.
Lauluja uudelle levylle on puolestaan syntynyt Pispalan rannoilla ja melkein missä vain, missä J. P. on sattunut kulkemaan. Kappale saattaa syntyä melkeinpä yhdeltä istumalta.
– Se, miten ja millaisissa hetkissä lauluja syntyy, on tosi maagista. Tulee vain joku melodia tai keksii jonkun lauseen, ja lähtee siitä kokeilemaan. Se on tosi huikee ilmiö, mitä siinä tapahtuu, vähän niin kuin kirjoittamisessakin. Siitä se sitten lähtee oikeasti eteenpäin.
Keikkojen ja kirjoittamisen lisäksi J. P:n kesään kuuluu ainakin Annikin runofestivaali.
– Liput on ostettu tällekin kesälle, oon ilman muuta menossa. Se kuuluu kesän rituaaleihin ehdottomasti.
