Maisteri Frangén on asunut Tampereella yliopistoajoistaan lähtien ja saanut lähtemättömän tamperelaisuuden leiman. Kesälehti Tampereen toimittaja ja Simo istuivat tekemään kaupungista inspiroituneita palindromeja.
Teksti: Eli Harju
Kuvat: Mikko Vattulainen
Palindromien eli etu- ja takaperin samalla tavoin luettavien merkkijonojen klassikoita ovat innostunut sonni ja saippuakauppias. Tamperelaisklassikoihin taas kuuluu maisteri Simo Frangén. Hänen tamperelaisenergiansa on niin vahva, että hänet on suljettu pysyvästi ulos Vuoden tamperelainen -äänestyksestä liian ylivoimaisena.
– Voitin sen kolme kertaa peräkkäin. Sen jälkeen minut diskattiin kisasta ja julistettiin Ikitamperelaiseksi, mikä on aika hyvin, kun en ole edes syntynyt Tampereella.
Vuoden tamperelainen -äänestykset lanseerattiin 2000-luvun alussa, samoihin aikoihin kun Simo teki Ylelle visailuohjelmaa Maailman ympäri. Ohjelma oli huippusuosittu, ja hän voitti juontamisestaan Venlan ja kaksi Telvistä. Visailu olikin luultavasti iso tekijä siinä, että Simosta tuli virallinen ikitamperelainen.
– Kehittelyvaiheessa mietittiin, mitä voisin sanoa aina ohjelman lopussa. Ajateltiin, että voisin sanoa vaikka aina eri kielellä ”hyvää illanjatkoa”, mutta lausuntatapani ei ollut niin sulava, että siinä olisi ollut mitään järkeä. Ehdotin sitten, että voisin sanoa, että ”minä lähden Tampereelle”.
Se pitikin paikkansa. Ohjelmaa tehtiin Helsingin Pasilassa, ja Simo lähti aina kuvausten jälkeen junalla Tampereelle. Kaikkien mielestä idea oli loistava.
– Se oli hienoa, että siinähän ei ole tavallaan mitään hauskaa. Kuulen silti joka viikko vieläkin, että lähteekö se maisteri Tampereelle!
Kerran joku myös huolestui, kun Simo ei ollutkaan menossa Tampereelle.
– Yhtenä perjantaina kuvausten jälkeen olinkin lähdössä Turkuun. Kun odotin Turun junaa, tuli kansalainen sanomaan, että Simo, sä oot väärällä raiteella. Kansalainen piti huolta minusta! Se oli hellyttävää. Kyllä sitten selitin, että ihan tietoisesti olen menossa Turkuun.
Tonni pois, alasi opinnot
Simo muutti Tampereelle Nakkilasta päästyään opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Pääaineena hänellä oli sosiologia, sivuaineina valtio-oppi ja praktinen filosofia.
– Pyrin eri yliopistoihin ja kävin pääsykokeissa Helsingissäkin. Se tuntui kauhean kylmältä, kovalta ja kiireiseltä kaupungilta. Tampereella tuntui heti leppoisammalta, tuntemattomat ihmiset jopa puhuvat joskus toisilleen. Ja kun olen kuitenkin syntynyt Ulvilassa ja kasvanut Nakkilassa, jotka eivät ole kauhean isoja paikkoja, tämä oli minun kokoinen paikka.
Viimeksi kuluneet 23 vuotta Simo on asunut Tampereen Tammelassa. Siellä ovat lähellä puisto, juna-asema ja keskusta. Myös iso leikkikenttä Emil Aaltosen puistossa oli kätevä silloin, kun hänen lapsensa Frans oli pieni.
Ensimmäinen pyytämämme upouusi palindromi syntyykin tammelalaisen pubin Pikilinnan nimen ympärille.
– No, Sara P.! Anni liki poraa! Aaro, Pikilinna paras on!
Sen kirjoittaminen ja tarkistaminen kestävät Simolta reippaasti alle viisi minuuttia.
– Ei välttämättä tule ihan klassikoita näin lyhyessä ajassa. Yritän aina tehdä kokonaisia lauseita ja sellaisia, joissa on joku punainen lanka. Esimerkiksi sellainen kuin Alapää jäätyy. Syy: tää jääpala. Sehän on selvää suomea ja siinä on logiikka.
Oi, dark radio
Simo päätyi palindromitaiteen pariin yliopistoaikoinaan. Aluksi hän keksi kaveriporukkansa kanssa sanamuunnoksia.
– Vaikka että hippi pakoilee, pappi hikoilee, hippi paahtaa, pappi hiihtää, papin hillo, hipin pallo. Sitten se alkoi tuntua liian helpolta.
Kerran hän ja Pasi Heikura menivät luennolle, ja salin lattialta löytyi palloksi rutistettu paperi. Kenen jättämä, sitä ei kukaan tiedä.
– Nostettiin se ylös ja siihen oli kirjoitettu palindromi. Siinä luki, että Atte kumiorava, varo imuketta! Siitä lähti kummallekin tahollaan kipinä kokeilla palindromeja. Tuli sellainen tapa, että jos luennolla ei jaksanut kuunnella, raapusteltiin palindromia samalla. Nykytermeillä ilmaistuna, siitä se sitten eskaloitui.
Kun Simo, Pasi ja Satu Kurvinen alkoivat tehdä huumoriohjelmaa Radio 957:lle vuonna 1986, he keksivät, että sielläkin voi lausua palindromeja.
– Niitä tehtiin viikoittain kolmisen vuotta. Ilmeisesti siitä tykättiin, koska kun Yleisradio perusti Radiomafian vuonna 1990, he pyysivät meitä tekemään ohjelmaa sinne. Satu ei ehtinyt, joten Jyrki Liikka tuli kolmanneksi. 27 vuotta sitten tehtiin Alivaltiosihteeri-ohjelmaa, jossa oli joka viikko viikon virallinen palindromi ja viikon toinen virallinen palindromi. Minä tein aina toisen ja Pasi toisen.
Syys on, no, syys
Alivaltiosihteeri-ohjelmaa ilmestyi 1233 jaksoa, joten palindromeja kertyi siitäkin aikamoinen määrä. Nykyään Simo keksii palindromin kutakuinkin päivittäin. Hänellä on aina pikkutakin taskussa kynä ja paperia niiden kirjaamiseksi. Suurin osa katoaa ja unohtuu, mutta hyvät hän kirjoittaa muistiin tietokoneelle.
– Kerran esimerkiksi syntyi bussia odottaessa tällainen: Oot hei kaunis. Syys sinua kiehtoo. Se oli niin lyhyt, että tuli ihan päässä pyörittelemällä. Pitempiin tarvitsee paperia.
Nykyään Simon työkeikat ovat pääasiallisesti juontamista, huumorishow’n vetämistä tai palindromien lausumista. Häneltä tullaan usein pyytämään päivän palindromin lausumista myös vapaa-ajalla esimerkiksi ravintoloissa.
– Eikä siinä mitään. Aina on joku valmiina.
Tulo-olut
Simo on julkaissut yhdessä Pasin kanssa kaksi palindromirunokirjaa ja yhden palindromioppaan. Hän teki myös yhdessä Dave Lindholmin kanssa maailman ensimmäisen palindromilevyn nimeltä Tana! Hitit ihanat!
– Siinä on noin 20 aika lyhyttä biisiä. Dave soitti Jani Viitasen kanssa ja minä tein jokaiseen biisiin sanoituksen, joka oli etu- ja takaperin sama. En osaa laulaa, mut lausuin ja tulkitsin ja mölysin ne. Ja Milla Paloniemen kanssa tehtiin seksipalindromikirja. Milla kuvitti puuvärikuvilla ja minä kirjoitin. Sen nimi on Edestä- ja takaapäin – seksipalindromirunoja.
Seksipalindromikirjalle tehtiin myös oma olut Pyynikin käsityöläispanimossa. Sille ei kuitenkaan löytynyt nimeä, joka olisi ollut tarpeeksi lyhyt, ei liian rivo eikä liian helppo, joten sen nimeksi tuli vain Seksipalindromiolut. Etiketissä luki Ou ja jeah! Hae ja juo!
Palindromialalla Simolla ei ole juuri kilpailijoita, sillä palindromeista kirjoja julkaisseet ja niitä lausuvat taiteilijat ovat varsin harvassa. Tällä ammattitaidolla ei ole ehkä ihme, että tänäänkin Simolla on kaksi ajankohtaista palindromia mielessä.
– Minulla on jo olemassa Tampereeseen liittyvä palindromi: Manse! Jes! Nam! Sitten olen tehnyt sellaisen, jossa on Tampereen murretta. Yhdysvalloissahan on nyt käynnissä vaalikamppailu, ja tämä kuvaa, miten demokratia toimii: Sää näät sen! Äänestäjät sen äänestää, nääs!
Alakauppias, saippuakala
Simon palindromiaivot raksuttavat koko ajan. Hän saattaa alkaa lukea takaperin vaikka elokuvien tekstityksiä tai lehtiotsikoita.
– Minulle tulee paperinen lehti, ja jos huomaan, että otsikoista syntyy jotain, alan saman tien raapustaa marginaaliin. Palindromit on siitä jänniä, että ne vähän kuljettavat kirjoittajaa. Tulee käytettyä sanoja, joita ei muuten käytä.
Tulisiko Tampereen kulttuurielämästä aivan tuoretta palindromia? Kyllä vain, ja siihenkin tulee murretta.
– Emmi S.! Teatteria, tairetta etsimme!
Tampereen teatteriskenestä intoutuneena toimittajakin ehtii tehdä tässä välissä yhden paikalliskieltä tavoittelevan palindromin. Isä, näyttelet tyänäsi!
Myös läheinen Tammelantori inspiroi Simoa.
– Jotenkin heti alkaa kirjoittaa torilla. Se on takaperin alli rot. En nyt tiedä, onko se imartelevaa, mutta No, Alli, rottia kait torilla on.
Toimittajan toriaiheinen palindromi puolestaan ei anna imartelevaa kuvaa tekijänsä älynlahjoista. Saippua kirottuna. Asia. Ai, saanut torikauppias.
Ai, puhu hupia!
Puuttuuko ikitamperelaisen mielestä tästä kaupungista mitään?
– Tampere on muuten täydellinen, mutta yliopistossa voisi olla palindromioppituoli. Se olisi hienoa, että jossain otettaisiin se vakavasti. Se kehittää kielitajua. Palindromilinjalle pyrkijöitä varmaan olisi paljon! Voisin tulla pitämään pääsykokeita sinne.
Simon oma gradu ei käsitellyt palindromeja, vaan komiikkaa. Sen nimi oli Komiikka kritiikkinä – naurettava yritys?
– Siinä pohdittiin, voiko komiikalla muuttaa yhteiskuntaa. Lopputulema oli, että ei yhteiskunta komiikasta välttämättä muutu, mutta onpahan ollut hauskaa sitä tehdessä!
