Kysyimme lukijoilta, missä Tampereella voisi kuvitella olevansa kuin fantasiakirjassa tai sadussa. Vastauksissa ehdotettiin yhteensä 59 paikkaa, ja yksi niistä nousi selkeäksi voittajaksi.
Teksti: Eli Harju
”Taianomainen”, ”ihan kuin olisi matkalla jonnekin” ja ”ai että”, kuvailivat Kesälehden lukijat vastauksissaan Pyynikkiä. Alueesta sukeutui kyselyn selkeä voittaja. Yhteensä kymmenessä vastauksessa nimettiin Pyynikki tai jokin Pyynikillä sijaitseva kohde, kuten munkkikahvila, torni, ranta tai Jalkasaari.
”Mielestäni Pyynikki ja Pyynikin näkötorni ovat fantasiamaisimpia paikkoja. Näkötornista kun katsoo Pyynikin metsää, puut näyttävät enteiltä. Ihan kuin olisivat matkalla jonnekin. Kaikki liikkeellä samaan suuntaan. Ja taivaanrantaan kun katsoo näkee Mordorin tornin (tornihotellin).”
Pyynikin luonnon arvo on huomattu varhain, sillä hakkuut alueella kiellettiin jo 1830. Silloin komea männikkö oli tosin vielä varsin matalaa. Nykyään jotkut Pyynikin puista ovatkin satoja vuosia vanhoja.
”Pyynikin näkötorni. Sieltä näkee pitkälle ja voi ostaa munkin (olennaista). Voi myös juoksennella yöllä metsissä ja päätyä rannalle.”
Ensimmäinen näkötorni Pyynikinharjulle valmistui vuonna 1888, mutta tuhoutui sisällissodassa. Nykyinen näkötorni, jossa myös munkkikahvila sijaitsee, valmistui 1926.
”Pyynikin ranta, koska tarinarikas ympäristö kesäteattereineen!”
”Mitä tapahtuu Jalkasaaren hiljaisuudessa, kun kukaan ei ole näkemässä? Laskeutuuko joku porrasmaisia kallioita pitkin kohti entisaikojen rakennusta tai kohoaako vedestä jotakin muutakin kuin keväiset jäät rantakallioita kohti? Kuuluuko vesiliukua laskevien lasten ääni sillan toiselle puolelle? Fantasiamaisuudessaan saari heijastelee pysähtyneisyyttä, mennyttä aikaa.”
Jalkasaaressa lähellä tämän kuvan ottopaikkaa sijaitsi kauan sitten vesikelkkamäki, josta laskettiin puisilla kelkoilla veteen. Sieltä avautuu myös hieno näkymä kohti muuta Pyynikkiä.
Myös kakkossija oli varsin selkeä. Kuusi vastaajaa sijoitti Tampereen satumaisimman paikan Särkänniemen alueelle, joko yleisesti tai tarkemmin johonkin sen kohteeseen, Sara Hildénin taidemuseoon tai Näsinneulaan.
”Sara Hildenin taidemuseon ympäristö, on tosi absurdia yhdistelmää jylhää rantamaisemaa ja huvipuistosta kantautuvia ääniä.”
”Särkänniemi, siellä mielikuvitus pääsee valloilleen.”
Kolmanneksi fantasiamaisin paikka Tampereella löytyi Hatanpäältä. Yhteensä neljä vastaajaa nimesi Hatanpään arboretumin puistot eksoottisien kasvien ja kumpuilevien maisemien takia.
Neljännellä sijalla oli Muumimuseo, joka edusti vastaajille paitsi taidetta, myös paluuta lapsuuteen.
Kantarellipaikka ja oma koti
Vastauksista huomaa, että monen mieli lähtee seikkailuun luonnon helmassa. Pyynikin mäntyjen ja harjujen lisäksi lukijat kertoivat pääsevänsä sadunomaiseen tunnelmaan esimerkiksi Iidesjärvellä, Niihaman, Kaupin ja Hervannan metsissä, Kintulammilla – ja paikassa, joka jääköön nimeämättä!
”Salainen kantarellipaikkani, paikallisbussimatkan päässä keskustasta, jonka sijaintia, en luonnollisesti voi kertoa. Täyttää jännittävän seikkailun metsän piirteitä, vaihtelevaa maastoa ja karhunjätöksiä, ei onneksi kohtaamista, eikä toivottavasti tulekaan.”
”Soukonvuori ja koko Kauppi-Niihaman alue kelpaisi Tolkienin maailmaan monipuolisena ja maastoltaan kumpuilevana metsänä.”
Myös tamperelaisen rakennetun maiseman klassikot pääsivät mukaan. Takon ja Finlaysonin alueet mainittiin vastauksissa pariin otteeseen, samoin Tammerkosken ympäristö.
”Tammerkosken partaat, kun pitkään istuu ja kuuntelee sekä katselee ja aistii sen pyörteitä, ääniä, tunnelmaa, alkaa mielikuvitus laukkaamaan monin eri tavoin. Myös eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina voi aistia fantasiaa.”
Toisille sadunomaisissa paikoissa ei ollut kyse niinkään stimuloivista näkymistä ja jylhistä maisemista, vaan tuntemattomat maailmat voi kokea kokonaan oman pään sisällä.
”Pääkirjasto Metso, koska sieltä avautuu jatkuvasti portteja muihin maailmoihin.”
Eräälle vastaajalle eniten kuin sadusta oli oma koti ja hetket, joina hän saa olla siellä puolisonsa ja lemmikkiensä kanssa.
”Olemme turvassa toistemme rakastavan energian lämmössä, ja sellainen hetki on taianomainen. Missään muualla Tampereella ei toista samanlaista ole. Muualla ollessa puuttuu jotain, mutta illan tullen yhteinen aika sohvalla kertoo että mitään ei meiltä puutu.”
Kysely oli osa John Howen näyttelylippujen arvontaa. Liput on nyt arvottu ja voittajille ilmoitettu sähköpostitse. Kiitoksia kaikille osallistuneille!
