Museossa voi olla näyttää myös jotakin yllättävää ja hauskaa, Tampereen Vapriikissa esillä oleva Hillittömät underground-sarjakuvat -näyttely osoittaa. Postimuseon uuden kohtaamispaikka Kuplan näyttely vyöryttää kävijän silmiin sarjakuvaa, joka ei välttämättä sovi lapsille. Näyttely jatkuu 25. elokuuta saakka.
Teksti: Kari Pitkänen
Underground-sarjakuva syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla osana laajempaa vastakulttuuri-ilmiötä. Vanhat esittävän taiteen säännöt lensivät romukoppaan, ja nuoriso tykkäsi. Sivuille pääsivät uudet aiheet: seksi, huumeet, väkivalta ja poliittisesti kantaa ottava satiiri.
Undergroundin kultakauden aikana 1967-1974 Yhdysvalloissa julkaistiin yli 800 alan lehteä. Genren piiristä nousi tähtiartisteja kuten Robert Crumb ja Gilbert Shelton, joiden taidetta nähdään myös Postimuseon Kuplassa. Sarjakuvat ovat peräisin keräilijä Kari Elkelän kokoelmista.
Suomessa vaihtoehto-sarjakuvaa julkaisivat ensin Jymy-lehti ja myöhemmin sen seuraaja Huuli. Jälkimmäistä päätoimitti Juho Juntunen, jolle sama vaihde jäi pysyvästi päälle. Hänen undergroud-henkistä taidettaan on esillä Kuplan lisäksi myös Vapriikin Manserock-näyttelyssä.
Holokaustista sarjakuvaan
Vapriikin kohtaamispaikka Kupla avattiin vasta viime helmikuun alussa. Sarjakuvanäyttely on jo toinen tilan näyttelytapahtuma. Ensimmäisen otsikko oli jotakin aivan toista: Hyvä ihminen – miksi holokausti koskee meitäkin?
– Aiheemme ovat hyvin eri tyyppisiä. Ne kuitenkin liittyvät aina jollakin tavalla Postimuseon valtakunnalliseen vastuumuseotehtävään, hankekoordinaattori Asla Heikkari selvittää.
Kuplassa järjestettiin kevään aikana myös keskustelutilaisuuksia, joiden aiheena olivat esimerkiksi yksityisyys, terveydenhuolto, tekoäly, uutiset ja uutisähky. Nämä tilaisuudet jatkuvat ensi syksynä.
– Moniäänistä keskustelua selvästi kaivataan, sille on selvää tarvetta. Museolle tällainen toiminta on yhä aika uutta.
Keskustelutilaisuuksiin mahtuu kerralla kymmenkunta henkeä, sen vetäjä ja kaksi kirjuria. Aikaa on varattu kaksi tuntia.
– Kun keskustelu oikein viriää, se on yllättävän lyhyt aika.
Verhojen takana voi hengähtää
Kupla on esteetön niin, että sinne pääsee hissillä, ja tilassa voi liikkua apuvälineiden kanssa. Myös valaistus on säädetty niin, että se ei olisi liian kirkas eikä toisaalta liian himmeäkään.
Salin sivuilla on myös yksityisiä, verhoilla suljettavia tiloja, joissa voi hengähtää hetken vaikka sarjakuvia tai runokirjoja lukien. Materiaali on monikielistä, ja esimerkiksi keskustelun pohjana olevissa aihe- ja vihjekorteissa kysymykset on esitetty myös arabiaksi, persiaksi ja somaliksi.
– Mistään tilasta ei saa täysin sopivaa kaikille. Tässä asussa Kupla varmaan säilyy ainakin tämän vuoden loppuun, Asla Heikkari kertoo.